Hellsten. Minkä tähden?
Heinonen. Hän pitää sinua sellaisena tuulihattuna täynnä virheitä ja vikoja.
Hellsten. No herranen aika! Eihän kaikki ihmiset ole yhtä pyhiä, kuin Rooman paavit.
Heinonen. Katsos, asianlaita on näin, minulla oli ennen naimisiin menoani pieni, herttainen rakkaussuhde … ja nyt vaimoni torailee siitä, niinkauan kuin elän. Hän, näes, on saanut päähänsä, että Karoliinan tulevan miehen pitää olla hyvien tapojen esikuva… Hän ei olisi koskaan saanut maistaa alkohoolia, ei edes pientä tuutinkiakaan ja niitä sinä lienet juonut tusinoittain.
Hellsten. En koskaan juo mitään muuta kuin punssia.
Heinonen. Siinähän myös on alkohoolia. Ja sitä paitsi olet sinä »Naisissa eläjä, Noien impien iloissa, Kassapäien karkeloissa».
Hellsten. Kukapa nuoruudessaan ei sitä olisi, eno hyvä. Kyllä silti voi tulla hyväksi aviomieheksi.
Heinonen. Se on juuri minunkin mielipiteeni asiasta.
Hellsten. Ja sitten ei se, joka nuorena on ollut nahjus eikä ole vähän huristellut, voi tulla vakavaksi avioliitossa.
Heinonen. Juuri minun mielipiteeni!