Maiju. Mutta se suupala ei satu minun huulilleni … ymmärtääkö herra sen ja kaikkea tuota! (Menee perälle.)
4 kohtaus.
Heiskanen.
Heiskanen. Ei se ollut hän, joka heitti minulle tuon kirjeen eilen … eikä hänkään, joka antoi tuota kummallista voita, sillä hän kielsi jyrkästi kun häneltä kysäsin. Se kai oli joku, joka tahtoi tehdä minusta pilkkaa. En nähnyt kissaakaan, vaikka yhteen tiukkaan odotin kello seitsemästä kymmeneen. — Kaikessa tapauksessa on Helsinki hauska kaupunki. — Illalla katselin, vähän ympäriinsä, kun herkesin odottamasta… Mutta nyt pitää minun saada selvä kirjeen kirjoittajasta, kysyn vaikka joka ihmiseltä, joka vastaan tulee. (Menee keittiöön Maijun perästä.)
5 kohtaus.
Heikkinen. Sitten Heiskanen.
Heikkinen (tulee kiiruusti perältä). Herra Henrikson! Herra Henrikson! — Vai ei täällä olekkaan ketään! — Voi pahuus sentään… Leski lähetti kirjeen minulle. Hän on saanut tietää, että aijon kosia neiti Heinosta ja uhkaa tehdä skandaalin. Hän lupasi kirjoittaa uudelle morsiamelleni rakkaussuhteistani. Se on todellakin hyvin epämieluista! — Mutta kyllä Herra Henrikson auttaa minua pulasta.
Heiskanen (tulee sisään). Ei, ei se ole Maiju, joka tämän kirjoitti… Oh; kukahan tuo on?
Heikkinen (itsekseen). Patruuna Heinosen renki! — Minä näin eilen puodin ikkunasta kun he tulivat. (Ääneen.) Nuori mies!
Heiskanen. Mitä herra sanoi!