"Mercedes-tyttärenne?" donna Inez enemmän änkytti kuin puhui.
"Luulin näkeväni yliluonnollisen ilmestyksen, kun näin señoritan."
Donna Inez tunsi syvän tuskan viiltävän sydäntään. Hän kiersi käsivartensa lujemmin Marian ympärille, ikäänkuin peläten, että tämä tahdottaisiin ryöstää pois. Hetkisen kuluttua hän sanoi vapisevalla äänellä: "Marian äidin nimi oli Mercedes, teidän ylhäisyytenne."
"Marian äidin nimi oli Mercedes?" toisti kenraali koneellisesti ja tuijotti kankeasti señoran kasvoihin.
"Pikku Mariani on taivaan lahja, jonka meri on tuonut meille."
"Milloin? Milloin?" huudahti kenraali. "Milloin se tapahtui, milloin?"
"Siitä on neljätoista vuotta", sai donna Inez vaivoin sanotuksi, "kun jokin laiva joutui haaksirikkoon rannikoillamme; Maria ja eräs intiaanipoika olivat ainoat elossa olevat laivahylyssä".
Kenraalin silmiä hämärsi, ja hänen vasen kätensä tapaili sydäntä ikäänkuin kouristuksessa. Sitten hän liitti kätensä ristiin, kohotti silmänsä taivasta kohti ja sanoi palavan hartaasti: "Lähetätkö yksinäiselle vanhukselle hänen lemmikkinsä nuorentuneena takaisin, korkeuden Isä?" Sitten hän kääntyi rajusti järkytyksissään naisiin, joiden sydämet sykkivät ennen tuntematonta liikutusta. "Tyttäreni Mercedes, hänen puolisonsa don Diego Pinol, heidän tyttärensä ja eräs intiaanipoika, jonka he maasta paetessaan olivat löytäneet ja ottaneet mukaansa, lähtivät Acapulcosta neljätoista vuotta sitten kesäkuussa purjehtimaan San Joséhen; eikä sen jälkeen enää heistä ole kuultu; he olivat laivoineen uponneet mereen. Sota riehui silloin parhaillaan, enkä ole pannut toimeen mitään tiedusteluja, koska minun täytyi uskoa ja vielä äsken uskoinkin onnettomuuden tapahtuneen Tyynellä valtamerellä. Oi señora, armahtakaa vanhusta, jolta hänen elämänsä korkein onni on ollut riistetty! Kertokaa minulle kaikki, mikä viittaa Marian — se oli tyttärentyttäreni nimi — mikä viittaa Marian syntyperään."
Liikuttunut ja conden kertomuksesta syvästi surulliseksi tullut señora, joka kipeätä tuskaa tuntien pelkäsi menettävänsä lemmikkinsä, ilmoitti, mitä tiesi: että lapset olivat puhuneet donna Mercedeestä ja don Diegosta sekä Ninasta, ja että pikku tytön vaatteet, joissa kaikissa oli merkkinä P-kirjain, vielä olivat hänellä tallessa.
"Ja P:n, Pinolin, alla täytyy lisäksi olla pikkuruinen M. Mercedes tyttäreni merkitsi lapsen vaatteet itse ja neuloi P:n lisäksi aina pikkuisen M-kirjaimen merkiksi, että se oli äidin ompelema."