Hänen kaikki ajatuksensa olivat keskittyneet vain sisareen.
"Siihen aikaan oli kuumat päivät", jatkoi vaquero, "vuorilla taisteltiin kiivaasti. Minä johdin sotamiehet vuorisolaa myöten, etteivät kapinalliset pääsisi kenraalia takaapäin ahdistamaan. Siellä yllätimme Tamayn, tigreron, jonka don Antonio oli ajanut pois talostaan. Hän aikoi nähtävästi leikkiä kavaltajaa, hän tunsi näet solat; mutta pahaksi onneksi tuo lurjus pääsi pujahtamaan käsistämme. Kadun katkerasti, etten häntä sillä kertaa nitistänyt."
"Tamay on äskettäin käynyt täällä", sanoi Tenanga, joka oli lähestynyt heitä ja kuullut vaqueron sanat.
"Mitä sanot?" huudahti paimen kiivaasti. "Kuka sinä olet?"
"Don Pablon palvelija."
"Missä Tamay on ollut?"
"Täällä. Tuossa on hänen merkkinsä."
"Näytäpäs ne minulle, poika", sanoi Benito.
"Tule." Hän vei paimenen kukkapengermille, jotka ympäröivät taloa. Pablo kulki hitaasti heidän jäljessään. Hän oli tuskin kuullut heidän puhettaan, hänen tuskansa oli liian syvä.
Tenanga pysähtyi.