"Hän?"
"Miksi hän muutoin olisi täällä käynyt? Hän on rosvon tavoin kostanut don Antoniolle."
"Hän on konna!"
"Hän on myöskin ryöstänyt. Kas tässä on neekerin jäljet."
"Neekerin?"
"Etkö tunne pitkäkantaista lättäjalkaa? Se on mustan jalanjälki. He ovat yhdessä kantaneet jotakin. Katso näitä jälkiä. Ne ovat sen vuoksi painuneet syvemmälle, että heillä on ollut taakka, muuten jälkiä tuskin enää näkyisi."
"Kuulepas, poika, jos sinä puhut totta, niin olet suuri rastreador.
Oi, ja tulipalo on vaatinut niin kalliin uhrin. Ah, sitä
Tamay-konnaa!"
"Hän on kuoleva, Benito", sanoi nyt Pablo vihasta vapisevalla äänellä. Hän kiersi rauniot, etsi ja tarkasti, turhaan. Masentuneena hän nojautui mustunutta muuria vasten. Tenanga, joka oli seurannut häntä terävillä silmillään, hänkin etsien tuhkasta joitakin jäännöksiä, lähestyi nuorukaista, katsoi häneen ja sanoi hiljaa, harvinaisen juhlallisesti: "Herra, donna Maria ei ole palanut."
Pablo kääntyi salamannopeasti hänen puoleensa ja tuijotti häneen.
"Ei, herra, hän ei ole palanut, hänet on ryöstetty."