Näin he kulkivat hitaasti eteenpäin.
Taaskin Tenanga pysähtyi ja viittasi Pabloa tulemaan.
Kun tämä seisoi hänen vieressään, sanoi hän; "Tässä he ovat poikenneet maantieltä ja lähteneet pohjoista kohti."
"Poikenneet maantieltä?"
"Niin, ja tässä." Tenanga kumartui, nosti maasta siron tohvelin ja ojensi sen Pablolle.
Sykkivin sydämin tämä tunsi sen Marian omaksi. Donna Inez oli kirjaillut sen taiteellisesti ja antanut sen kerran lemmikilleen syntymäpäivälahjaksi.
"Oi, Tenanga, ystävä, mikä lohdutus! oi, hän on vielä elossa."
"Jää tähän."
Tenanga poistui ja palasi hetkisen kuluttua.
"He ovat ajaneet puroon, joka juoksee tuolla. Minä en tunne näitä seutuja; minne se virtaa? mistä se tulee?"