"He ovat ratsastaneet ylöspäin, herra."
"Hyvä, seuratkaamme heitä."
"Tulemmeko nyt vuoristoon?"
"Kyllä."
"Sepä paha. Sinä olet kai usein metsästänyt näissä metsissä Tamayn kanssa, herra; etkö tiedä, oliko hänellä täällä jokin turvapaikka?"
"Me olemme usein levähtäneet ja pitäneet sadetta tuolla ylempänä eräässä kallioluolassa, joskus olemme olleet siellä yötäkin."
"Lähtekäämme sinne. Mutta ensin ratsastamme vain jälkiä myöten."
Ratsastettuaan kaksi tuntia vaivalloista tietä pensaikkojen ja orjantappuristojen läpi he saapuivat metsästä aukeamalle, jossa kasvoi laihaa ruohoa. Sen takana kohosi tummia kallioita.
"Missä on luola, herra?"
"Edessämme, tuolla."