"Saamme siis nukkua vain toinen silmä ummessa."
"Nuku huoleti, herra. Minä heittäydyn tuolle maissiläjälle, joka tukkii aukon; nukun kuin petoeläin, pienimmästäkin risahduksesta herään heti."
"Eikö olisi parempi nukkua ulkona? Täällä ahtaassa huoneessa olemme kuin satimessa, jos meitä ahdistetaan."
"Sinä puhut viisaasti, herra, tehkäämme niin."
He puhuivat hiljaa, kuiskaten toistensa korvaan, ja odottivat vähän aikaa, kunnes viereisessä huoneessa makaavan intiaanin kuorsaus ilmoitti hänen nukkuvan sikeästi.
Sitten Tenanga työnsi maissiläjän meluttomasti syrjään ja ryömi siten paljastuneen ison aukon kautta ulos. Tuokion kuluttua hän palasi, hiljainen sihinä ilmoitti hänen läsnä olonsa.
Pablo ojensi hänelle pyssyn ja viitat.
Hän kuunteli; intiaani nukkui yhä.
Sitten hänkin ryömi ulos.
"Eiköhän asetuta tallin viereen, siinä voimme vartioida hevosiamme."