"Minkä näköinen hän oli?"
"Mikäli minä hämärässä saatoin nähdä, oli hän pitkä, solakka nuorukainen, kuvankaunis, oikea intiaaniprinssi, ja hänen silmänsä olivat sitä laatua, että niitä oikein hätkähti."
"Entä toinen?"
"Häntä en niin selvästi voinut nähdä, mutta hän piteli ampuma-asetta käsissään sillä tapaa, kuin olisi sitä aina käsitellyt."
"Ne olivat kai Chamulpon vakoojia tai muita mayoja", arveli neekeri.
"Kenties."
"Minkä vuoksi et heitä päivänvalossa nähnyt?"
"Pöllöpää, olisinko ehkä odottanut, kunnes conden peitsimiehet tulivat? Sitäpaitsi ikävöin taas nähdä sinun villapäätäsi?"
Intiaani oli vaipunut syviin mietteisiin.
Hetkisen kuluttua mulatti sanoi taas: "Minä olen kyllästynyt tähän kuljeskelemiseen vuorilla ja haluan kaupunkiin. Mitä elämää tämä tämmöinen on? Kunpa tietäisin, missä Mendez on, menisin hänen puheilleen."