"Mutta kuinka he osasivat seurata vuoripolkuja?"
"He sanoivat Señor de Mendezin tilanhoitajan olleen oppaana."
"Niin, hän tuntee polut, ja", lisäsi hän hiljaa, "tuntee myöskin
Pablon".
"Minne päin he menivät?"
"Itään, suurelle tielle päin. Muuten he eivät ole päässeet pitkälle, minä olen usuttanut heidän jäljilleen peitsimiehet, jotka etsivät conden murhaajia."
"Hyvä."
Tamay kääntyi poispäin ja jupisi hiljaa mayankielellä: "Olisikohan hän päässyt Chamulpon-korppikotkan kynsistä? Ei, niin mahtava ei hänen suojelushenkensä ole. Soisinpa, etten olisi satuttanut kättäni häneen. Tuo kazikekin näkyy minut unohtaneen."
Mendez, joka kuten xinkakin oli jättänyt ratsunsa syvälle laaksoon, heitti sulavasanaisesti jäähyväiset kätyreilleen, luvaten heille loppumatonta kiitollisuutta.
"Muistakaa minua", sanoi Tito, kun Mendez lähti.
"Myöskin minua", lisäsi Tamay siihen.