"En tiedä, intiaanilla on täällä kätköjä, joita emme tunne."
Hän sulki silmänsä ja meni tajuttomaksi.
Pablo ja Tenanga menivät intiaanivaimon luo. "Meillä on kiire, muori, sano, minne Tamay on vienyt nuoren neidon."
"Minä en voi, en saa, hän lyö minut kuoliaaksi, minä en tiedä mitään."
"Tahdotko, että hän surmaa tyttöraukan?"
Vaimo ei vastannut.
"Minä olen Marian ystävä ja veli nuoresta saakka, muoriseni. Ellet tahdo veljelle sanoa, missä hänen sisarensa piilee, niin jos olet maya-kansaa, sano se sille, joka polveutuu kuninkaista: minä olen Hualpa, Jungunan poika."
Vaimo katsoi häntä suurin silmin. Mutta sitten hän sanoi: "Se on minun surmani."
"Älä pelkää, mayain nuori kotka iskee kyntensä vain vihollisten aivoihin."
Vaimo vapisi mielenjärkytyksestä, mutta sitten hän kuiskasi:
"Kallista pääsi tänne."