* * * * *
Sillä aikaa kuin Pablo ja Tenanga poistuivat leiristä, vallitsi päämajassa suuri levottomuus. Oli saapunut onnettomuuden sanoma, joka painoi raskaasti vaa'assa. Kazike Chamulpo oli mennyt Sarmienton puolelle ja liittynyt häneen kolmentuhannen miehen sotavoimineen. Se oli hallitukselle kova isku.
Talon pääsalissa istui conde esikuntapäällikkönsä ja ylempien upseeriensa kanssa neuvottelemassa, mitä nyt oli tehtävä.
"Saattoi arvata", sanoi Lerma, "että tuo mies sopivalla hetkellä oli menevä kapinallisten puolelle. Hän tietää meidät heikoiksi, ja Sarmiento voi, jos pääsee voitolle, tarjota hänelle enemmän kuin me. Takavarikkoon otetut tiluksemme antavat varoja, millä palkita, ja minun viljelykseni Jacinton luona ovat herra Chamulpolle hyvin tervetulleet. Mikä nyt neuvoksi? Taistelua ei enää käy ajatteleminenkaan."
"Chamulpon tuoma lisäapu", huomautti Callego, "antaa kapinallisille niin suuren ylivoiman, että meidän täytyy taas asettua puolustuskannalle. Minä olen juuri ikään antanut käskyn vetää takaisin vasenta sivustaamme. Sarmiento on asettanut Chamulpon rosvojoukkoineen oikealle siivelleen. Huomenna kaiketi hyökätään meidän kimppuumme."
"Sallimus kohtelee kovasti tätä poloista maata", sanoi Lerma. "Vaikka mieslukumme ja asemamme riittäisikin torjumaan hyökkäyksen, on meidän kuitenkin pakko peräytyä, muuten joudumme saarroksiin ja saamme vihollisen selkämme taakse."
Molempien kenraalien mielipiteeseen täytyi kokeneitten upseerien yhtyä.
Äkkiä astui adjutantti sisään.
"Mikä on?"
"Viesti pohjoisesta."