Pablo oli jälleen käynyt hyvin vakavaksi, mutta tervehti sydämellisesti don Antoniota, joka liikuttuneena kiitti häntä Marian pelastamisesta.
Jo odottivat ratsut pihalla. Arana oli käskenyt kolmekymmentä upseeria ja viisikymmentä ratsusotilasta saattamaan Pabloa.
Pablo auttoi Marian satulaan.
Ihmeekseen hän näki silloin edessään Tanubin, joka kummallisessa sota-asussaan tervehti häntä syvään kumartaen.
"Oi Tanub, kuningasten hautain vartija, kuinka olet tullut tänne?"
"Minä olen vanha maya-soturi, Hualpa, kuningas, ja tahdon kuolla taistelussa niinkuin kaikki muutkin. Tahdon kamppailla kuninkaani rinnalla ja sitten kohota aurinkoon."
Pablo puristi vanhuksen kättä ja nousi ratsulleen.
Nopeasti he ratsastivat sitä paikkaa kohti, missä de Lerma odotti
Pabloa.
Kiertäessään erästä metsikköä he näkivät edessään ratsasjoukon, jonka etupäässä oli kazike Chamulpo, ja aivan hänen vieritseen Pablo karahutti eteenpäin. Hämmästyneenä, miltei kauhuissaan, Chamulpo tuijotti Pabloon, jonka silmät tuhoa uhkaavasti olivat luodut häneen.
"Toisen kerran minä kohtaan sinut, ketchien päällikkö, varo kolmatta kertaa."