Kuullessaan nämä sanat nuorukainen tunsi värisevänsä. "En ymmärrä sinua", hän sanoi, ja hänen äänensä vapisi.
"Eikö sinun rinnassasi ole kuningasten merkki?"
Pablo hämmästyi suuresti kysymystä. Kuinka vieras saattoi tietää, että hänet oli tatuoitu, ja miksi tämä niin oudoin sanoin sitä kysyi?
"Kuningasten merkkikö? Ah, en tiedä, mitä merkitsevät siniset viivat, jotka joskus on kaiverrettu rintaani."
"Eikö Tamay ole sitä sinulle selittänyt?"
"Ei."
"Mutta", jatkoi ääni, "etkö tunne siinä kuninkaankehää?"
"Minä en voi erottaa mitään. Mutta kuka sinä olet? Ja miksi kysyt minulta tätä kaikkea?"
Hetkisen kuluttua jatkoi tuntematon vielä hiljemmin: "Pelasta itsesi nopeasti. Sinua uhkaa kuolema. Älä usko Tamayta. Puuma sinua vastedeskin suojelkoon!"
Ja yhtä ääneti, kuin oli tullutkin, katosi tumma olento jäljettömiin pimeään.