"Et kauan pyristele, kukkoseni."
Sitten hän meni hitaasti toisten jälkeen.
VIIDES LUKU
Kreivi.
Zambo [= neekerin ja intiaanin jälkeläinen] Sarmienton hallitusta vastaan nostama kapina oli jo levinnyt laajalle silloin, kun del Rocassa saatiin siitä tietää. Tämä johtui siitä, että kulkuyhteydet maassa ylimalkaan olivat huonolla kannalla; sadeaikoina saattoivat äyräittensä yli paisuneet vuoripurot päiväkausiksi ehkäistä kaiken liikenteen.
Kuten del Rocassa oli otaksuttu, kutsui hallitus sotajoukon johtajaksi vanhan kenraali Lerman, ainoan miehen, joka menestyksellisesti saattoi vastustaa kapinallisia. Velvollisuudentunnosta hän lähti hiljaisesta maapaikastaan pääkaupunkiin asettuakseen hallituksen sotajoukon johtoon. Kenraali oli hyvin suosittu sekä kaupunkien porvarien että maalaisväestön keskuudessa; rosvo- ja murhaajajoukko, joka parhaillaan koetti tuhota heikkoa valtiota, sitävastoin pelkäsi häntä.
Kenraali de Lerma, joka kuului maan vanhimpiin ja ylhäisimpiin sukuihin, oli kieltäytynyt espanjalaisen grandin arvosta ja kreivin arvonimestä; hän eleli Guatemalassa, jossa oli syntynytkin, tavallisena yksinkertaisena kansalaisena. Tästä huolimatta häntä kuitenkin yleisesti sanottiin kreiviksi.
Vanha herra istui ilmavassa puutarhahuoneessa, joka oli torille päin, ja kirjoitti. Etuhuoneessa odottivat upseerit ja ulkona käskyläiset hänen määräyksiään.
Muuan adjutantti astui sisään.
"Mikä on?" kysyi kreivi.