Viikkoa myöhemmin "Comus" saapui Port Royaliin, ja sen päällikkö, kapteeni Manly meni ilmoittautumaan amiraalille ja kertomaan, että retki oli onnellisesti lopussa.
— Jumalan kiitos! virkkoi amiraali. Vihdoinkin saimme ne roistot kiinni! Pieni kaulanauha ei ole heille hullummaksi. — Ja heidän kapteeninsa hukkui, niinkö sanoitte?
— Niin minulle on ilmoitettu, herra amiraali, vastasi kapteeni Manly. Hän oli viimeisessä veneessä, joka lähti kuunarista, ja se vene ammuttiin upoksiin.
— Sepä vahinko. Sellainen kuolema oli hänelle liian hyvä. Meidän on kuitenkin pidettävä huoli, että muut joutuvat varoittaviksi esimerkeiksi. Heitä on kuulusteltava amiraalikunnan oikeudessa, jonka tuomioalaan merellä tehdyt rikokset kuuluvat. Lähettäkää heidät maihin, Manly. Sitten voimme pestä kätemme tästä jutusta.
— Aivan niin, herra amiraali. Mutta on syytä otaksua, että muutamia rosvoja on vielä saarella, ja "Enterprise" on paraikaa niitä etsimässä.
— No, löysikö Templemore mielitiettynsä?
— Löysi kuin löysikin, herra amiraali. Luullakseni on kaikki nyt niin hyvin kuin olla taitaa.
— Hm! tuumi amiraali. Olipa se hauska kuulla. Tuokaa merirosvot kuitenkin maihin. Jos saadaan kiinni vielä toisia, heidät täytyy hirttää jäljestäpäin, kun Templemore on tuonut heidät tänne. Olen enemmän hyvilläni siitä, että olen saanut nuo roistot varmaan talteen, kuin jos olisin vallannut ranskalaisen fregatin.
Noin kolme viikkoa tämän keskustelun jälkeen adjutantti ilmoitti amiraalille, että "Enterprise" oli nostanut lippunsa sataman edustalla, mutta kun oli tyven, laiva ei luultavasti pääsisi satamaan ennen iltaa.
— Sepä olisi vahinko, vastasi amiraali. Nyt juuri tutkitaan merirosvoja ja ehkä hänellä on mukanaan vielä muutamia heistä.