— Ja hän on löytänyt veljensä, kaksosveljensä.
— Hyvä juttu, herra.
— Veljensä Franciscon, jonka luultiin hukkuneen. Mutta se on pitkä ja merkillinen juttu. Hänen onneton äitinsä on ollut jo kauan vainajana.
— In coelo quies, taivaassa on lepo, sanoi Jonathan nostaen katseensa kattoon.
— Mutta hänen veljensä on noussut ikään kuin kuolleista.
— Resurgam, olen nouseva ylös, äännähti hovimestari.
— Kymmenen päivän päästä he ovat täällä. Pidä huolta, että kaikki on järjestyksessä, Jonathan! Herra armahtakoon! jatkoi vanha herrasmies. Tuskin tiedän enää seisonko jaloillani vai päälaellani! Tyttö on espanjalainen, kuuletteko, Jonathan!
— Kuka tyttö, herra?
— Kuka tyttö, kuka tyttö? Kapteeni Templemoren vaimo tietysti. Ja häntä on syytetty merirosvouksesta.
— Ketä, herra?