— Tarvitsetteko vielä laivan toimitsijaa?
— En tarvitse, menköön matkoihinsa.
Mies parka heittäytyi polvilleen osoittaakseen kiitollisuuttaan, mutta merirosvot laahasivat hänet mukaansa, ja tuokion kuluttua hänen ruumiinsa oli haikalojen hampaissa.
Sillä välin oli Francisco, joka oli neekereiltä kuullut laivassa olevista vangeista, merirosvokapteenin huomaamatta yhtynyt peräkannella olevaan joukkoon kehottaakseen merirosvoja armahtavaisuuteen.
— Kunnianarvoisa isä, virkkoi Kain lyhyen äänettömyyden jälkeen piispalle, teillä on monta arvokasta esinettä mukananne laivassa?
— Minulla ei ole mitään muuta kuin tämä tyttö raukka, ja hänen toivon pääsevän enkelinä taivaaseen, vastasi piispa.
— Mikäli teidän saarnoihinne on uskomista, tämä maailma on kiirastuli, joka on läpäistävä ennen taivaan iloon pääsemistä, ja kidutusta saa tyttö riepu kärsiä jos kieltäydytte kertomasta mitä tiedätte. Teillä on mukananne suuret varastot kulta- ja hopeakoruja. Missä ne ovat?
— Niiden tavaroiden joukossa, jotka on uskottu minun huostaani.
— Kuinka monta myttyä teillä on kaikkiaan?
— Sata, jollei enemmänkin.