— Filip, Filip! huusi tyttö heittäytyen miehen syliin. Neiti! Tämä on
Filip! Me olemme pelastuneet!
Filip tunsi heti entisen morsiamensa. Tytön näkeminen herätti hänen mielessään muinaisten viattomien ja onnellisten päivien muiston, ja rakastuneet syleilivät kauan toisiaan.
— Säälikää heitä! Pelastakaa heidät! jatkoi Francisco kääntyen uudelleen kapteenin puoleen.
— Jumala sinua siunatkoon, nuori mies! virkkoi piispa astuen esiin ja laskien kätensä Franciscon pään päälle.
Kain ei vastannut mitään, mutta hänen leveä rintansa paisui mielenliikutuksesta. Silloin Hawkhurst äkkiä tunkeutui esiin miesjoukon läpi.
— Kiiruhtakaa, kapteeni! hän huusi. Vettä on jo kuusi jalkaa! Nyt on pidettävä huolta, että saamme edes hopea- ja kultaesineet haltuumme.
Tämä tieto näytti tukahduttavan kapteenin mielenliikutuksen.
— Kas niin, nopeasti nyt, herra! hän tiuskaisi piispalle. Missä aarre on? Mutta älkää laskeko leikkiä minun kanssani, tai taivaan nimessä…
— Älkää vedotko taivaaseen! vastasi piispa. Olette jo kuullut vastaukseni.
Kapteeni kääntyi poispäin ja antoi muutamia käskyjä Hawkhurstille, joka kiiruhti kannen alle.