»Mutta koska se kenties ei hänestäkään soinnu», nauroi Klaus, »tahtoo hän sen juuri muuttaa, ja Rosa Beldorf miellyttää sinua ja kaiketi myöskin häntä itseään kaikissa tapauksissa paremmin.»
»Mutta Viola Wessel ei kuulu miltään», jatkoi Fritz miettivänä. »Rosa
Wessel sitävastoin olisi sopusuhtaisempi — samoin myös Viola Beldorf.
Kuinka vanhoja nämä molemmat nuoret naiset ovat?»
»Fritz, sanonpa sinulle jotakin!» huusi Klaus. »Nämä nuoret naiset ovat iältään toinen siinä seitsemän-, kahdeksantoista, toinen yhdeksäntoista ja kahdenkymmenen välillä; mutta sointuuko Viola vai Rosa Wessel hyvältä, se on aivan yhdentekevää, ja minä pyydän sinulta vakavasti, ettet tee tyhmää kepposta. Minä olin aasi päästäessäni sinut jäljille, mutta — se voidaan korjata. Minulta et ainakaan saa tietää enempää siitä perheestä, ja nyt muistankin, etteivät he tällä haavaa olekaan Mainzissa, vaan eräässä kylpypaikassa Frankfurtin tienoilla. Kunnes he sieltä palaavat, olen minäkin jälleen saapuvilla.»
»Kaiken todennäköisyyden mukaan», vastasi Fritz, »menen suoraan ensin Kölniin ja sitten virtaa ylös, niin että jos yleensä neljän viikon päästä tulisin Mainziin, olet sinäkin silloin siellä.»
»Varmasti, Fritz, ja silloin olet sydämellisesti tervetullut», huusi
Klaus.
»Kirjoita minulle kaikissa tapauksissa Mainziin poste restante, milloin tulet —»
»Hm», mutisi Fritz, joka kuullessaan poste restante muisti passin, »onko sinullakin passi?»
»Onhan se kaiken varalta, mutta sitä tuskin koskaan tarvitsee.»
»Onko se ehkä sattumalta mukanasi?»
»Varmasti; pidän sitä matkalla aina lompakossa — tuossa se on!»