Fritz otti sanaakaan virkkaamatta lompakkonsa, kun vieras nainen huudahti:

»Mutta, hyvä herra, enhän voi sitä sallia; kuinka te voisitte ventovieraan puolesta —»

»Rauhoittukaa, hyvä neiti», vastasi Fritz, otti esiin kolmenkymmenen viiden taalerin setelin ja ojensi sen viinurille. »Te olette pyytänyt minua todistajaksenne, ja nyt on teidän myös suvaittava, että lunastan teidät vapaaksi. Minulla on siihen myös omat erikoiset syyni, jotka eivät tietenkään koske teitä, vaan tuota perhettä. Teiltä pyydän», jatkoi hän kääntyen hyvin nöyräksi muuttuneen viinurin puoleen, »asianmukaista laskua kreivittären nimeen — mikä hänen nimensä olikaan, arvoisa neiti?»

»Rosowska.»

»Hyvä; kreivitär Rosowskan nimeen on siis laadittava lasku ja kuitattava. Nyt pyydän, neiti, vain lyhyin sanoin kertomaan hiukan tarkemmin niistä asianhaaroista, joista äsken mainitsitte. Herra yliviinuri, olen pyytänyt kuitattua laskua. Teitä ei keskustelussamme kaivata.»

Hännystakkisen herran kasvot eivät olleet juuri ystävälliset, kun hän vetäytyi konttoriinsa, ja nuori nainen kertoi nyt muutamin sanoin, kuinka oli joutunut seuraneidiksi kreivitär Rosowskan palvelukseen pari kuukautta sitten ja noin kuusi viikkoa matkustellut molempain naisten kanssa Reinin varrella ja lähiseuduilla. Kaksi viikkoa takaperin oli kreivitär tavannut nuoren kreivi Wladimirin ja esittellyt hänet puolisonaan. Hän vakuutti, ettei ollut oikein viihtynyt siinä perheessä, vaan alkanut vihdoin epäillä asioiden olevan toisella kannalla kuin oli hänelle kerrottu, mutta hänen oli omien perheolojensa vuoksi ollut pakko kestää. Palkkaansa, vaikka siitä olikin sovittu heidän kesken, hän ei ollut koko aikana saanut eikä toisaalta uskaltanut vaatia; lopulta oli kreivitär itse ottanut sen puheeksi ja sanonut että heillä oli Kölnissä nostettavana jokin rahasumma; he aikoivat kaikki tulla tänne, mutta Bingenissä he poistuivat junasta, mainiten menevänsä tapaamaan siellä erästä ystävätärtä ja tulevansa jäljestä iltalaivalla. Hänelle oli annettu tehtäväksi sillä välin tilata täällä hotellissa huoneita ja odottaa heitä; tähän asti se oli ollut turhaa, ja nyt hänellä oli kyllin syytä pelätä, että outo herrasväki oli petkuttanut häntä oikein inhoittavalla ja kavalalla tavalla.

»Eikö teillä ole aavistustakaan heidän olinpaikastaan?»

»Ei mitään.»

»Sitten voin antaa teille tarkan osoitteen», sanoi Fritz nauraen.
»Emsissä, Balzerin hotellissa.»

»Emsissä?»