»Toiseksi ihmiseksi, isä?»
»Niin, irtaannut enemmän itsestäsi, saat enemmän tarmokkuutta —»
»Mutta, isä, jos uskot minun kurittavan yövartijoita —»
»Sitäpä juuri en ole käsittänyt», sanoi hallintoneuvos, »sillä sinä olet koko olemukseltasi taipuvainen hitauteen ja velttouteen. Sinä annat maailman mennä ja ellei Herra olisi antanut sinulle taiteellista kykyäsi, et sinä koskaan olisi raivannut itsellesi omaa uraa.»
»Mutta olenhan minä ahkera —»
»Sinä olet ahkera, koska työ on sinusta virkistävää ja tuottaa sinulle iloa. Mutta sinä et vielä laisinkaan tiedä, mitä on taistella oman itsensä kanssa ja kaikin voimin ja itsepäisen sitkeästi jotakin saavuttaa.»
»Pitäisikö vaimon auttaa minua siinä?»
»Sitä en tahdo juuri väittää», vastasi hallintoneuvos, »mutta sinä opit tuntemaan enemmän elämän vakavuutta ja sen huolia ja ajattelemaan myöskin muita eikä vain itseäsi.»
»Mutta isä, jos se on aviosäädyn koko hyöty —»
»Eihän sitä tarvitse nyt heti toimittaa», huomautti siihen isä.. »Semmoisessa asiassa ei saa hätiköidä — sinun pitää itse etsiä se olento, joka voittaa sydämesi, ja sitä tarkoitusta varten tahtoisin, että joksikin ajaksi lähtisit matkoille.»