Iltapäivällä, kun molemmat sisarukset olivat lopettaneet kumpikin työnsä, tulivat he jälleen yhteen leikkimään. Mutta nyt he eivät rakentaneet merta, vaan Frits otti esille kartan ja teki tuoleista Afriikan ja Euroopan ja niiden molempien välille niin kapean salmen, että pikku Maria töin tuskin saattoi tunkeutua sen lävitse.
Maria tahtoi tehdä salmen leveämmäksi, koska, kuten hän sanoi, hänen täytyi kulkea edestakaisin siinä; mutta Frits väitti tätä vastaan, että jos hän tekisi sen leveämmäksi, ei se enään olisi mikään salmi.
Maria tahtoi nyt asettua Afriikkaan ja matkustaa nukkevaunuinensa tervehtimään Fritsiä. Mutta Frits väitti, ett’ei tämä käynyt laatuun, minkä vuoksi hän neuvoi Mariaa mieluummin asettumaan Aasiaan ja sieltä matkustamaan hänen luoksensa. Jos hän asuisi Afriikassa, niin olisi hänen pakko matkata meren yli, mikä ei käynyt laatuun, kosk’ei hänellä ollut venettä. Mutta jos hän sitä vastoin asuisi Aasiassa, niin voisi hän kulkea Eurooppaan nukkevaunuinensa.
Maria ymmärsi Fritsin olevan oikeassa; hän siirsi sen vuoksi paria tuolia, joiden tuli esittää Aasiaa. Mutta Frits ei sittenkään näkynyt olevan tyytyväinen.
»Sinähän rakennat Aasian väärälle puolelle», sanoi hän. »Aasia on oikealla, ja sen vuoksi täytyy sinun asettaa tuolisikin sinne.»
Mutta pikku Maria ei tahtonut myöntää olevansa väärässä.
»Jos käännyn noin», sanoi hän, »on Aasia oikealla, jos käännyn näin, on Aasia vasemmalla, voin siis rakentaa sen, mihin tahdon.»
»Mutta sinä et saa kääntyä ympäri», sanoi Frits. »Jos asetut tällä tavalla kartan eteen, niin on Aasia oikealla — ymmärrätkö sen?»
»Kyllä», vastasi Maria ja meni toiselle puolelle, »mutta jos asetun kartan eteen tällä tavalla, niin se on vasemmalla, ja nyt asetun minä tällä tavalla.»
»Niin, mutta silloin et voi lukea nimiä, mitkä ovat kartalla!» huudahti
Frits.