Laroche. Ja minä voin vannoa että herra Kaarle Firmin on laulun oikea tekiä.
Mad. Belmont. Onko se mahdollista?
Lotta (hellästi Kaarleen päin). Minä en sitä koskaan epäillyt. (Kaarle suutelee tulisesti hänen kättä.)
Mad. Belmont. O, tuo sievä nuorukainen! vissisti hän tekee onnelliseksi meidän lapsen!
Narbonne (Kaarlelle). Tulkaa isänne kaltaiseksi. Minä otan ilolla teidät vävykseni. (Katsojille sekä näyttäjille yht'aikaa) Tällä kertaa on ansio saanut voiton. Se ei tapahdu aina niin. Valheen verkot voivat kiertää paraimmanki; rehellinen ei voi päästä edes ja liukas keskin-kertaisuus kulkee loitommaksi kuin paljas kunto; maa-ilma kumartaa näköä, ja totuutta ei suvaita muualla kuin leikissä.
(Esirippu lankee.)
End of Project Gutenberg's Liukas-kielinen, by Friedrich von Schiller