Laroche. Minä en tunne mitään. Minä olen toimittanut mitä on vaadittu, minua ei ole mistään syytetty, minä olin joka aamu ensimäinen virka-huoneessa, ja viimeinen joka sieltä läksi, ja kuitenki nyt pantu viralta pois.
Firmin. Joka teidän tuntee ei voi muuta sanoa.
Kaarle. Vaan ken teille sen hyvän työn on tehnyt?
Laroche. Ken? Se on Selicourin ystävyys.
Kaarle. Kuin se olisi mahdollista?
Laroche. Minulla on varmat sanoma-miehet.
Firmin. Vaan kuin?
Laroche. Selicour ja minä olemme samasta pitäjästä, niinkuin tunnette. Me olemme pian saman-ikäiset. Sen vähän minkä hän osaa kirjoittaa, hän oppi minulta. Minun isäni oli lukkarina meidän pitäjässä. Minä opetin hänelle myös kaikki työt täällä. Kiitokseksi siitä hän laittaa minun pois, saadakseen en tiedä minkä ministerin palvelian serkun minun siaani kirjoittajaksi.
Kaarle. Kaunis juttu!
Firmin. Vaan eikö siihen saisi mitään neuvoa?