Mad. Belmont. Jää tänne Lotta, meillä on vähän puhelemista ennenkun vieraat tulevat. Sanopas nyt lapseni, miten tuo Selicour on sinusta?
Lotta. Minustako, mummo?
Mad. Belmont. Niin niin, sinusta!
Lotta. No, hyvin huvittava, ansiollinen ja arvoisa mies hän minusta näyttää olevan.
Mad. Belmont. Sitä käypi kuunnella! Se on iloista, rakas lapseni, että hän sinusta on niin hyvä, sillä jos isäsi ja minä jotain mahdamme, niin Selicour on kohta sinun puolisosi.
Lotta (hämmästyen). Minun puolisoni!
Mad. Belmont. Mille se kuuluu sinusta?
Lotta. Herra Selicourko?
Mad. Belmont. Me emme luule sinulle olevan mitään parempaa.
Lotta. Teidän ja isäni käsistä minä otan puolisoni hyvin mieluisesti.
Vaan ettehän minua sanone hulluksi! Minä en tiedä kuin … vaan tuo
Selicour, minä en tiedä, mutta kun häntä ajattelen puolisokseni, niin
sydämeni pohjassa tuntuu jotain joka on kuin…