Laroche. Te tunnette että Narbonnilla on paljon sanomista hallituksen neuvoissa. Hän etsii paraillaan kelvollista miestä tärkeääsen lähetykseen. Se on hänen esiteltävä. Vaan Narbonnilla on myös tytär, seitsentoista vuotinen, ihana, hyvä ja rahakas. Selicour on naimatoin ja suvaittu hänen talossa. Ministerin äiti on hyvä ystävä Selicourille, joka hänelle joka ilta livertelee, laulelee ja soittelee laulujansa. Eikä tytärkään häntä vihaa. Lähettiläisyys on jo pian hänelle määrätty ja se rikas tytär seuraa perästä.
Kaarle. Mitä kaikkia te sanotte? Hän tohtisi kosioida Lottaa?
Laroche. Kyllä hän sen tekee, saattehan nähdä.
Kaarle. Lottaa, jota minä rakastan?
Laroche. Tekö häntä rakastatte?
Firmin. Hän on hulluna, elkää häntä kuunnelko!
Laroche. Onko se mahdollista? Ei, herra Firmin, tämä rakkaus ei ole hulluutta. Odottakaa, se se meitä nyt auttaaki, se se onki mitä minä toivoin.
Kaarle. Mitä te nyt hourailette?
Laroche. Selicour on hukassa, ihan hukassa! isä ottaa häneltä viran ja poika morsiamen!
Firmin. Olkaa Jumalan tähden!