Laroche. Se on kyllä totta ja sentähden minulla ei ole mitään toivoa, että sen antaisitte minulle anteeksi.
Selicour. Ahaa! joko se nyt on niin? Jokos ruvetaan leppymään?
Laroche. Sitä oivallista paikkaa jota minulle ehdottelitte minä nyt en voi toivoakkaan … vaan entisen ystävyyden tähden, elkää edes minua kovin vahingoittako!
Selicour. Minä teitä vahingoittaa?
Laroche. Ettenkös sitä tee? Säälittekö te sellaista kelvotointa?
Selicour. Mutta…
Laroche. Ja kun monjahta kuitenki on joka ministerin tykönä tahtoo puhua minun puolestani…
Selicour. Todella! Onko teillä joku? ja ken se on?
Laroche. Se on nainen, jonka luo minua neuvoi Mikko.
Selicour. Ministerin palvelia? te sitte hänen tunnette, sen Mikon?