Selicour. Niin … minä … minä ajattelen miten pahasti ihmiset voivat selittää viattomimmat asiat.
Narbonne. Mitä te sillä meinaatte?
Selicour. Sen täytyy tulla ulos … minä en tahdo sitä teiltä salata … kuinka pahat kielet ovat tohtineet teitä panetella. He ovat luulleet tietävänsä … minä rukoilen … suvaitkaa vastata minulle pari kysymystä … ja antakaa anteeksi tälle ystävyyden varovaisuudelle, jos näyttäisin liian rohkealle…
Narbonne. Kysykää, minä vastaan kaikki.
Selicour. Jos voin uskoa teidän sisä-palveliaa, … te etsitte vähäistä asuntoa syrjäksessä?
Narbonne. Kun sen jo tiedätte, niin…
Selicour. Ja ihan salaisesti, kuin olen kuullut.
Narbonne. Tähän asti vähintäin olen sen pitänyt salassa.
Selicour. Yhtä naimatointa nais-ihmistä varten?
Narbonne. Niin!