Fiesko, Salaliittolaiset ja Mauri tylynä heidän keskellänsä.
Salaliittolaiset (vavisten, perääntyvät nähdessänsä Maurin). Haa mitä tämä on?
Fiesko (luettuansa kirjeen ja salaten vihaansa). Genualaiset! vaara on ohitse — mutta myös salaliitto.
Verrina (ärjäsee hämmästyen). Mitä? Ovatko Doriat kuolleet?
Fiesko (kovasti liikutettuna). Herrani! Koko tasavallan sotavoimaa — en tätä vastaan ollut valmis — Vanha ränstynyt mies lyö neljällä rivillä puolen kolmatta tuhatta miestä. (Kätensä vaipuvat, tainnotonna). Doria lyö Fieskon.
Bourgognino. No puhukaa edes! Me tyhmistymme.
Fiesko (lukee). "Lavagna, teillä näyttää olevan sama onni kuin minullakin. Hyvät työnne palkitaan kiittämättömyydellä. Tämä Mauri varoittaa minua salaliitosta — Minä lähetän hänen sidottuna takaisin ja makaan tänä yönä ilman henkivartijoitta." (Paperi putoo hänen kädestänsä. Kaikki katselevat toisiansa).
Verrina. No, Fiesko?
Fiesko (jaloudella). Doriako voittaisi jalomielisyydessä minun? Yksi hyväavuko puuttuisi Fieskojen suvusta? — Ei! Niin totta kuin minä olen Fiesko! Erotkaa te! Minä käyn pois — ja tunnustan kaikki (on syöksemässä pois).
Verrina (pidättää hänen). Oletko sinä ihminen houru? Aivoimmeko me konnan vehkeitä? Seis! eikö tämä ollut isänmaan asia? Seis! Vai tahdoitko sinä vaan Andreaan henkeä etkä tyrannin? Seis! sanon minä — minä panen sinun kiinni valtionpetturina.