Fiesko (muuttaen äänensä). Älä kysy! Seuraa! Sinun tähtesi laskee, herttua, Genua nousee sinua vastaan. Pyövelisi lähestyvät ja sinä, Andreas makaat!
Andreas (arvollisesti). Minä muistan, kuinka vihainen meri heitteli
Bellona-laivaani, että köli ryskyi ja maston pää katkesi — ja Andreas
Doria makasi levollisesti. Kuka lähettää pyövelit?
Fiesko. Mies, peljättävämpi kuin sinun vihainen meresi, Juhana Ludvig
Fiesko.
Andreas (nauraa). Sinä olet ovela, ystäväni. Ilveile päivällä. Puoliyö on sopimaton aika.
Fiesko. Sinä pilkkaat varoittajaasi!
Andreas. Minä kiitän häntä ja menen maata. Fiesko on untunut juovuspäin eikä hänellä ole enää aikaa Dorialle.
Fiesko. Onneton vanhus — älä usko kärmettä! Seitsemän väriä välkkyy sen kiiltävässä seljässä — sinä lähestyt ja sen tappava kiemura yhtäkkiä sinun kietoo. Petturin viittaukselle nauroit. Älä naura ystävän neuvolle. Pihassa on satuloittu hevonen. Pakene aikanansa! Älä halveksi ystävää!
Andreas. Fiesko ajattelee jalosti. En ole häntä milloinkaan loukannut, eikä Fiesko minua petä.
Fiesko. Ajattelee jalosti, pettää sinun ja antoi sinun kokea kumpaistakin.
Andreas. Tuollapa ovat henkivartijat, joita ei kukaan Fiesko kaada, elleivät kerubit häntä palvele.