Bourgognino (kääntää hänelle selkänsä, aikoen mennä). Minä pidän teitä halpana.
Fiesko (vilkkaasti). Ette totisesti, nuorukainen! milloinkaan, vaikka siveyttä rahalla ostettaisiin (tarttuen ajattelevasti hänen käteensä). Oletteko koskaan tuntenut minua kohtaan jotain, jota sanotaan — miten sanoisin — kunnioitukseksi?
Bourgognino. Olisinko minä väistynyt miehen tieltä, jota en olisi pitänyt ensimmäisenä miehistä?
Fiesko. Siis ystäväni, kerran kunnioitukseni ansainnutta miestä — opettelisin hiljallensa halveksimaan. Minä luulin toki mestarin paulan taitehikkaammaksi kuin että se niin kohta pisti satunaisen koettelijan silmiin. Menkää kotia Bourgognino ja ottakaa aikaa miettiänne, miksi Fiesko tekee näin eikä toisin. (Bourgognino menee ääneti pois). Hyvästi, jalo nuorukainen! Kun nämät liekit lyövät isämaalle, seisokoot lujina Doriat.
YHDEKSÄS KOHTAUS.
Fiesko ja Maurilainen, joka astuu arasti sisälle ja katselee huolellisesti ympärillensä.
Fiesko (katsoo terävästi ja kauvan hänen silmiinsä). Mitä sinä tahdot ja kuka olet?
Mauri (niinkuin ylempänä). Tasavallan orja.
Fiesko. Orjuus on kurja elinkeino. (Katsoo häneen yhä terävästi). Mitä etsit?
Mauri. Herra minä olen rehellinen mies.