Tämän historian olen ottanut pää-asiallisesti kardinaali v. Retzin kirjasta Conjuration du Comte Jean Louis de Fiesque ja Histoire des Conjurations, Histoire de Genes sekä Robertsonin Geschichte Karls V. nimisistä teoksista. Tapauksien ohessa käyttämääni vapautta puolustaa Hamburgin näytelmätaiteilija, jos ei, niin minä ennen pidän omat mielikuvaelmani kuin tosiasiat viallisina. Salaliiton todellisen lopun, jossa kreivi toivojensa perillä onnettoman sattuman kautta hukkuu, täytyi kokonansa muuttaa, sillä näytelmän luonto ei salli sulan sattuman tai välittömän kaitselmuksen kajoamista. Kovin ihmettelisin, miksi ei vielä kukaan murhe-runoilija ole tästä aineesta kirjoittanut, ellen löytäisi kyllin syytä juuri tässä epänäytelmällisessä päättymisessä. Korkeammat henget näkevät teon juonteen ikäänkuin hienoina hämmähäkinsiimoina juoksevan koko avaran maailmanjärjestelmän lävitse ja kiintyvän kenties tulevan ja menneen ajan äärimmille rajoille, jossa ihminen ei näe muuta kuin ihan ilmeisen tosiasian. Mutta taiteilija katsoo kauvaksi näkemätöntä ihmiskuntaa, jota hän opettaa tahtoo eikä tarkkanäköistä kaikkivaltaa, jolta hän oppia saa.
Ryöväreissäni olen aineeksi ottanut huikentelevaisen tunteen uhrin. — Tässä etsin vastakohtaa, taidon ja kavaluuden uhria. Mutta niin merkillinen kuin Fieskon onneton tuuma onkin historiassa, niin helposti se kuitenkin voi olla vaikutustansa näyttämöllä tekemättä. Jos totta on, että vaan tunteet tunteita herättävät, niin ei minun mielestäni valtiollinen sankari sopinut näyttämölle juuri sellaisena kuin hänen, ollaksensa valtiollinen sankari, täytyy ihmisluontoansa kätkeä. Ei minun siis auttanut puhaltaa tarinaani sitä elävää hehkua, joka pelkällä innostuksella valtaa, vaan ihmissydämestä kehitellä kylmää, hedelmätöntä valtiopuuhaa ja siten juuri taas tarttua ihmissydämmeen — kietoa miestä valtioviisaalla päällä — sekä kekselijäästä juonesta tuoda ihmiskunnalle eri näkemyksiä — sitä minun auttoi tehdä. Minun suhteeni porvarilliseen maailmaan saattoikin minun tutustumaan paremmin sydämiin kuin valtiokamariin ja kenties on juuri tämä valtiollinen heikkopuoli käynyt runolliseksi hyväksi.
Fr. v. Schiller.
JÄSENET:
ANDREAS DORIA Genuan doogi. 80 vuotias kunnian vanhus, miehuuden innon
jätteissä; arvokas; jyrkästi ja lyhyesti käskevä.
GIANETTINO DORIA, edellisen nepaa. Valtaistuimelle pyrkijä 26 vuotias
mies. Siivoton ja törkeä puheissa, käytöksessä ja tavoissa. Tyhmän
ylpeä. Turmeltunut.
(Molemmat Doriat ovat tulipunaisissa vaatteissa.)
FIESKO, Lavagnan kreivi. Salaliiton päämies. 23 vuotias mies,
solakka, parhaassa nuoruuden kukoistuksessa — ylevän ylpeä —
majesteetillisesti ystävällinen — hovilaisen tavalla notkea ja
myös yhtä juonikas.
(Kaikki ylimykset käyvät mustassa puvussa. Vaateparsi kokonaan
muinaissaksalaista).
VERRINA, salaliittoon kuuluva tasavaltalainen, 60 vuotias mies. Jäykkä,
vakaa, synkkä. Kasvoissa syvät murteet.
BOURGOGNINO, salaliittolainen. 20 vuotias nuorukainen. Ylevä ja
miellyttävä. Uljas, vilkas ja teeskentelemätön.
KALKAGNO, salaliittolainen. 30 vuotias laiha hempukka. Mieluisa
ja vireä.
SAKKO, salaliittolainen. 45 vuotias tavallinen mies.
LOMELLINO, Gianettinon uskottu. Kuivettunut hoviherra.
SENTURIONE, tyytymätön.
SIBO, | tyytymättömiä.
ASSERATO, |
ROMANO, maalaaja. Vapaa, suora ja kopea.
MULEI HASSAN, maurilainen Tuniksesta. Paatunut. Kasvoissa konnan kurit
ja ilveet omituisesti sekaisin.
SAKSALAISIA HERTTUAN HENKIVARTIJOITA, rehellisiä, yksinkertaisia,
urhoollisia.
KOLME KAPINALLISTA PORVARIA.
LEONOORA, Fieskon puoliso. 18 vuotias nainen. Vaalea ja hento. Hieno
ja hellä. Sangen viehättävä, vaan ei järin ihastuttava. Kasvoissa
viehkeilevä alakuloisuus. Pukunsa musta.
JULIA, IMPERIALIN LESKI KREIVITÄR, Dorian sisar, 25 vuotias
nainen. Suuri ja rehevä. Pöyhkeä kiekailija. Kaunis, vaan
eriskummallisuuksilla pilaantunut. Ihastuttava eikä miellyttävä.
Kasvoissa ilkeä häijy luonne. Pukunsa musta.
BERTTA, Verrinan tytär. Viaton tyttö.
ROOSA ja ARABELLA Leonoran kamarineitsyitä.
USEITA YLIMYKSIÄ, PORVARIA, SAKSALAISIA, SOTAMIEHIÄ, PALVELIJOITA,
ROSVOJA.
Paikka Genuassa. — Aika v. 1547.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Fieskon sali. Etäällä kuuluu soitantoa ja karkelon hälinää.
ENSIMMÄINEN KOHTAUS.
Leonoora naamus kasvoilla. Roosa ja Arabella syöksevät säikähtyneinä näyttämölle.