Bertta (kirkaisee). Langetkaa muurit minun päälleni! Minun Scipioni!
KAHDESTOISTA KOHTAUS.
Edelliset ja Bourgognino.
Bourgognino (innoissansa). Hyppää ylös, neito! Riemusanoma! — Jalo Verrina! nyt lasken korkeimman onneni teidän kielellenne. Jo kauvan olen tytärtänne rakastanut enkä uskaltanut pyytää hänen kättänsä, koska koko omaisuuteni ui epävakaisilla laudoilla Koromondelista. Nyt juuri kiitää Fortuna-laivani ehjänä satamaan ja tuo, niinkuin he sanovat, äärettömiä aarteita. Olempa rikas mies. Antakaa minulle Bertta, minä te'en hänen onnelliseksi. (Bertta peittää kasvonsa. Pitkä äänettömyys).
Verrina (arvelevasti Bourgognille). Nuorukainen, haluatko heittää sydämmesi allikkoon?
Bourgognino (tarttuu miekkaansa, vaan peräyttää äkkiä kätensä). Niinkö sanoo isä?
Verrina. Niin sanoo jokainen Italian roisto. — Pidätkö hyvänäsi toisen vierastimisen jätteet?
Bourgognino. Älkää minua houruksi tehkö, harmaapää?
Kalkagno. Bourgognino, totta puhuu harmaapää.
Bourgognino (hypäten ylös syöksee Berttaa päin). Tottako hän puhuu?
Minunko olisi naikkonen veijannut.