Aslak. Te viette minun keisarin linnaan, minä olen valmis.
Pampu. Nonoh! ei kiirettä; katsokaa, se armo, joka teitä kohtaa, se on ylen suuri, se on ääretön. Keisarin tyttären linnaan, onnelliset ihmiset, arvaatteko te, mitä se on? Jonne itikkaa ei lasketa ennen kun tarkoin tutkitaan, jos se on mies- tahi nais-puoli. Jos se on mies, se hirtetään ilman armotta, järkiään … vaan ken tuo vanha ukko on, ken se on?
Aslak. Köyhä kerjäläis-ukko, jota en tunne, nyt lähtekää!
Pampu (katsoo irvistellen Olkinor'ia). Nonoh! nonoh! köyhä kerjäläis-ukko! me olemme tänä päivänä hyvin armolliset, me olemme päättäneet tehdä onnelliseksi tuon kerjäläis-ukonki … mutta tuo nainen? ken se on? ken se on?
Aslak. Mitä te viivytte? Minä olen valmis, tulkaa jo! voinko minä tuntea kaikki akat, mitä on kaupungissa? Tuota en ole koskaan nähnyt, minä en tunne, en tiedä.
Pampu. Sinä et tunne et tiedä? tuhat tulimainen! Sinä et sitä ole koskaan nähnyt? Sakkerment! Sinun oma vaimosi, Kirinan äiti, sata kertaa olen hänet nähnyt linnassa, kun hän Kirinalle tuo valkeita pesuja, … kaikki kolme linnaan, suoritkaa linnaan! se on sen armollisen ruhtinattaren käsky.
Olkinor. Jumalani! mihin nyt jouduin!
Margiana. Minä en voi ymmärtää!
Aslak. Mihin me nyt joudumme? Tietkää että hirmuinen kiusaus on meillä edessä, … vaan muistakaa, teidän ja poikanne nimet eivät saa millään ehdolla tulla meidän huulilta … muuten me murhaamme hänen, nyt eukko, sinä sait, mitä hait.
Margiana. Suojelkoon meitä Jumala!