OCTAVIO.
Iltaan jääkää!
KORNETTI.
Hyv' on.
(Aikoo mennä.)
OCTAVIO.
Mut eikö teitä nähnyt kukaan?
KORNETTI. Ei kukaan. Mulle kapusiinimunkit avasi[154] niinkuin aina luostarportin.
OCTAVIO. Nyt menkää, levätkää ja piiloss' olkaa! Jo ennen iltaa teidät päästää voinen. Kehittyy asiat nyt päätökseensä, ja ennenkuin on mailleen mennyt päivä, jok' entein kohtalokkain juuri nousee, on arpa ratkaiseva langennut.
(Kornetti poistuu.)
KOLMAS KOHTAUS.
MOLEMMAT PICCOLOMINIT.
OCTAVIO.
Max, mitä nyt? Jo kohta selvill' ollaan —
Sesinan kautta näät on käynyt kaikki.