KROAATIT (astuen väliin). Älä pelkää, pappi, ei hätää sulla,[51] pidä saarnas, me kuunnellaan, ann' tulla!
KAPUSIINIMUNKKI. (huutaa äänekkäämmin). Se Nebukadnetsar ylpeileväinen, se syntipukki ja kerettiläinen, se Vallinkivi eli Wallenstein, kivi — tuskaksi maitten ja kaupunkein, kivi loukkauksen ja pahennuksen, ja kun vallass' on Friedland, Rauhanmaa, niin kauan maamme on rauhaton maa.
(Kovaäänisesti lausuen viimeiset sanat hän vähitellen peräytyy, samalla kun kroaatit estävät toisia sotilaita hyökkäämästä hänen kimppuunsa.)
YHDEKSÄS KOHTAUS.
EDELLISET, mutta ei KAPUSIINIMUNKKIA.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI (ratsuväenaliupseerille).
Mitä tarkoitti munkki, sitä en tiedä,
kukon laululla, jota ei päällikkö siedä?
Kai häntä häväisten sanoi näin?
RATSUVÄENALIUPSEERI. Minä selitän. Seikka on sinnepäin! Päällikkö kumma on luontoansa, varsinkin arka on korviltansa. Ei siedä hän kissan nauvuntaa, kukon kieunta hänest' on kauheaa.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
On hänen niinkuin leijonan laita.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Liki häntä on oltava vaiteliaita.
Niin on käsketty vartijoita,
hän miettii näät syviä ongelmoita.
ÄÄNIÄ (teltasta. Rymäkkää.)
Kiinni se lurjus! Lyökää maahan!