TYÖVOUTI (pudistaa häntä).
Työhön, vanhus! Joutuin!
1:nen KISÄLLI. Teill' eikö ole sisälmyksiä, kun vanhusta, mi tuskin käydä taitaa, noin ahdistatte?
MESTARI STEINMETZ ja KISÄLLIT.
Se on armotonta!
TYÖVOUTI.
Ei kuulu teihin se; teen ammattini.
2:nen KISÄLLI. Mut nimen minkä linna saap' on, jota nyt rakennamme?
TYÖVOUTI. Urin lukko nimi oleva on sen; teidät orjuuttaa se.
KISÄLLIT.
Kuin? Urin lukko?
TYÖVOUTI.
Nauramist' ei siinä!
2:nen KISÄLLI. Tää linnapaha lukitseisko Urin?
1:nen KISÄLLI. Sen tiedän, monta moista myyränpesää saa panna päällekkäin, jos tulla mieli niin korkea kuin vähin Urin vuori!