(Osoittaen vuorille.)
Vapauden huoneen meille Luoja loi.
Kuuluu rummun ääni, saapuu miehiä, jotka kantavat hattua tangon päässä. Kuuluttaja seuraa heitä, vaimot ja lapset tunkeilevat hälisten.
1:nen KISÄLLI. Mik' ääni rummun? Kuulkaa!
MESTARI STEINMETZ. Mik' on mieli tään narrin-ilveen ja tuon tankohatun?
KUULUTTAJA.
Nimessä keisarin!
KISÄLLIT.
Kah, kuulkaa, kuulkaa!
KUULUTTAJA. Te hatun näätte tämän, Urin miehet! Se pannaan pitkän pylvään päähän, keskeen Altorfin, kohdalle sen korkeimmalle; näin on maavoudin tarkoitus ja tahto: tää hattu saakoon saman kunnian kuin hän. Päin paljain, polvin notkistetuin on sitä tervehdittävä. Voi siitä kuningas tuta kuuliaisensa. Ken käskyä ei tottele, hän hukkaa henkensä, tavaransa valtiaalle.
(Kansa nauraa, rumpu käy, he menevät ohitse.)
1:nen KISÄLLI. Mink' uuden häväistyksen meille vouti nyt mietti! Hattuako kunnioittaa! Ken moisesta on koskaan kuullut ennen?