"Ken uskaltaa, ritari tai asemies!" huusi hän, pitäen korkealla hedelmäastiaa, jolle hän oli pannut kaksoissydämyksen.
"Minä!" sanoi kreivi, ojentaen kiivaasti kättään lautaista kohti.
"Seis! ensin ehdot, säännöt ja ohjeet, joiden mukaan tämä sukkeluuden kaksintaistelu ratkaistaan. Ainoastaan kovin koetus on meidän arvomme mukaista".
"Silloinpa uskallan minä", sanoi pastori, "esitellä yhden lajin tätä leikkiä, jonka minä äskettäin hääpidoissa naapuritalossa opin. Se on tosiaankin sangen sukkela ja miellyttävä. Ne nimittäin, jotka muuten nimittävät toisiaan sinuksi, ovat siitä hetkestä, jona leikki alkaa, toisilleen 'te', ja päinvastoin. Kuka ensin hairahtuu, on luonnollisesti kadottanut".
"Mitäs pidätte siitä?" kysyi Roosa hymyten.
"Jotenkin vaikea ainakin", vastasi kreivi.
"Minusta olette huomaava päinvastaista".
"Sitäpä tahtoisin sangen mielelläni nähdä".
"Te kadotatte".
"Se on hyvin todennäköistä".