AURINKO LASKEE
1.
Sydän polttava, ei kauan sun janota tarvitse enää! On lupaus ilmassa, sitä huhuuvat oudot huulet mulle, — saapuu suuri viileys…
Sydänpäivällä paahtoi polttaen aurinkoni: terve teille, terve tultuanne, te äkkiä tohahtavat tuulet, terve, te iltaiset viileät henget!
Humisee oudon raikkaana ilma.
Yön viettelysilmät
vinot, vaanivat eikö
katsele mua?…
Pysy lujana, urhea sydämeni!
Älä utele: miksi? —
2.
Eloni päivä! aurinko laskee. Jo virta kultana kimmeltää. Miks lämpöä rannan kallio huokuu: sen kiireellä onni uinuiko päivällä untansa? Viel' onnen vihreä virvatuli-tanssi käy ruskeiden rotkojen pohjalla.
Eloni päivä! jo iltasi joutuu! Jo hehkuu silmäsi sammuen verkkaan, jo vyöryy kasteesi kyynelhelmet, jo lipuu valkeita meriä hiljaa sun lempesi purppurahehku, sun autuutes viipyvä, viimeinen…
3.
Joudu, kirkkaus kultainen! sa kuoleman salaisin, suloisin tunne! — Ma kuljinko tietäni nopeasti liian? Nyt vasta kun jalkani uupuu, minut katseesi kohtaa, minut onnesi saavuttaa.