"'Vapaus' mylvitte te kaikki kernaimmin: mutta minä olen kadottanut uskon 'suuriin tapauksiin', niinpiankuin paljon mylvintää ja savua on niiden ympärillä.
"Ja usko vain minua, ystävä Helvetinmelu! Suurimmat tapaukset, — ne eivät ole meidän äänekkäimpiä, vaan hiljaisimpia hetkiämme.
"Ei uuden melun keksijäin ympäri: uusien arvojen keksijäin ympäri pyörii maailma: kuulumattomasti se pyörii.
"Ja myönnä se vain! Vähän oli vain aina tapahtunut, kun sinun melusi ja savusi hälveni pois. Mitä siitä, että jostakin kaupungista tuli muumio ja että jokin kuvapatsas makaa liejussa!
"Ja tämän sanan minä sanon vielä kuvapatsaiden kukistajille. Suurin hulluus on varmaan viskata suolaa mereen ja kuvapatsaita liejuun.
"Teidän ylenkatseenne liejussa makasi kuvapatsas: mutta se juuri on teidän lakinne, että teille ylenkatseesta kasvaa jälleen elämä ja elävä kauneus!
"Piirteet jumalallisempina se nousee nyt ylös ja kärsivän-vietteleväisenä; ja totisesti! se on teitä vielä kiittävä siitä, että te kukistitte sen, te kukistajat!
"Mutta tämän neuvon minä annan kuninkaille ja kirkoille ja kaikelle, mikä vanhuudenheikkoa ja heikkohyveistä on, — antakaa vain kukistaa itsenne! Jotta te jälleen palaisitte elämään, ja teidän luoksenne — hyve! —"
Näin minä puhuin tulikoiran edessä: silloin se keskeytti minut muristen ja kysyi: "Kirkko? Mikä se sitten on?"
"Kirkko? vastasin minä, se on jonkunlainen valtio, vieläpä valheellisin. Mutta vaikene, sinä teeskentelijäkoira! Sinä tunnet jo kai parhaiten oman lajisi!