Riemuista ja intohimoista.
Veljeni, jos sinulla on hyve, ja se on sinun hyveesi, niin ei se ole sinulla yhteisenä kenenkään kanssa.
Tosin, sinä tahdot antaa sille nimen ja sitä hyväellä; tahdot nipistää sitä korvasta ja kujeilla hänen kanssaan ratoksesi.
Ja katso! Nyt sen nimi on yhteisenä sinulle ja kansalle ja sinä olet hyveinesi tullut kansaksi ja laumaksi! Paremmin sinä tekisit sanoessasi: "sanomaton on ja nimetön se, mikä tekee sieluni tuskan ja suloisuuden ja on vielä sisälmysteni nälkäkin."
Olkoon hyveesi liian korkea nimien tuttavallisuuteen: ja jos sinun täytyy puhua siitä, niin älä häpeä änkyttää siitä.
Siis puhu ja änkytä näin: tämä on minun hyväni, sitä minä rakastan, näin miellyttää se minua täydellisesti, ainoastaan näin tahdon minä hyvää.
En tahdo sitä jumalan-lakina, en tahdo sitä ihmiskäskynä enkä -tarpeena: ei sen tule olla minulle tienviittana ylimaailmoihin ja paratiiseihin.
Maallinen hyve on se, mitä rakastan: vähän on siinä viisautta, ja kaikkein vähimmän kaikkien järkeä.
Mutta tämä lintu rakensi minun tyköni pesänsä: senvuoksi rakastan ja hellin minä sitä, — nyt se istuu minun tykönäni kultaisilla munillaan.
Näin tulee sinun änkyttää ja hyvettäsi ylistää.