Kun sinä olet päämaalissasi, kun sinä hyppäät hevosesi selästä: kukkulallasi juuri, korkeampi ihminen, olet sinä kompastuva!
11.
Te luovat, te korkeammat ihmiset! Raskas on vain omasta lapsestaan.
Älkää antako itsellenne mitään sanella, vakuuttaa! Ken sitten on teidän lähimmäisenne? Ja jos te toimittekin "lähimmäisen hyväksi", — niin te ette kuitenkaan luo hänen hyväkseen!
Jättäkää pois tuo "hyväksi", te luovat: teidän hyveenne juuri tahtoo, että te ette tee mitään "hyväksi" ja "tähden" ja "koska". Näiltä vääriltä pieniltä sanoilta on teidän tukittava korvanne.
"Lähimmäisen hyväksi" on vain pienten ihmisten hyvettä: siellä sanotaan "yksi yhtä hyvä kuin toinen" ja "käsi toisensa pesee": — heillä ei ole oikeutta eikä voimaa teidän omanvoitonpyyntiinne!
Teidän omanvoitonpyynnissänne, te luovat, on kohtuakantavaisen varovaisuutta ja huolenpitoa! Mitä yksikään ei vielä silmin nähnyt, hedelmää: sitä varjelee ja säästää ja ravitsee teidän koko rakkautenne.
Missä teidän koko rakkautenne on, teidän lapsessanne, siellä on myöskin teidän koko hyveenne! Teidän työnne, teidän tahtonne on teidän "lähimmäisenne": älkää antako uskotella itsellenne mitään vääriä arvoja!
12.
Te luovat, te korkeammat ihmiset! Kenen synnyttää täytyy, hän on sairas; mutta ken on synnyttänyt, hän on saastainen.