— Minkätähden niin?
— Well, sen selittäminen veisi liian paljon aikaa. Lyhyesti, siten syntyy enemmän sähköä.
Sanottiin, että ystävät rakastivat soitantoa ja pelilaatikko kierrettiin soimaan. Sieltä tulla helisti "Koti kallis", "Jumala suojaa kuningatarta", "Terve Columbia" y.m., mutta jos henget olivat musiikinsuosijoita, mahtoi tuo soitanto enemmän ajaa heitä pakosalle, kuin houkutella luokseen.
— Etkö näe mitään, — kysyi mr B. välittäjältä.
— En, sir.
— Onko hän hiljan nähnyt jotain?
— Yes, ma'am.[20] Meillä oli eilen illalla siunattu istunto, loppui kello 2 yöllä. Kaupungista tuli meille muutamia gentlemania; tahtoivat tietää liikettään koskevia asioita. Tyttäreni näki ihmeellisiä asioita ja herrat palasivat hyvin lohdutettuina kaupunkiin. Meillä oli naputuksia ja useampia henkiä tuli puheillemme. Tyttärelläni on istuntoja toisinaan joka päivä. Hän ei sentään nykyään näe yhtä paljo kuin ennen; hän on vähä raihnainen tähän aikaan. Otin hänet pois koulusta ja hän lepää melkein koko päivän. Hän syökin hyvin vähän.
— Etkö näe mitään? — kysyi mr B. Hänen kätensä liikkuivat ylös alas pöydällä kuin rumpukapulat.
— Minä olen aina tällainen, — selitti hän — kun meillä on istuntoja, mutta en ole vielä saanut selville, mikä henki minun luokseni tulee tällä tapaa. Ystäväni (tytölle), näetkö mitä?
— En, sir.