"He näyttävät olevan hyvin ikäviä ihmisiä", sanoi Frida, kun taas ajoivat eteenpäin.
"Sitä he ovat", sanoi Aksel vastaukseksi, "mutta he ovat hyvin rikkaita".
"Ah", huudahti Frida, "kuinka vähän kiitettävä on rikkaus yksin!"
"Se on totta, Frida kulta! mutta sen miehen sanotaan olevan hyvin kelvollinen maanviljeliä ja tämä seikka ynnä tuo niin likeinen naapuruus pakottaa meitä seurustelemaan heidän kanssansa".
"Onko se todellakin sinun aikomukses, Aksel?" kysyi Frida.
"Varmaan", vastasi Aksel, ja Frida istui tuokion aikaa ajatuksissaan ja kysäisi sitte yht'äkkiä: "Mimmoinen mies pastori on?"
"Minä itse en häntä paljon tunne; mutta minun isävainajani piti hänestä paljon ja minun pehtorini oikein jumaloitsee häntä. Mutta", lisäsi hän vähän ajan perästä, "se on luonnollista! pastori on kasvattanut hänen ainoata tytärtänsä pienestä lapsesta asti".
"Vai niin, sitä ihanaa tyttöä pappilan edessä; mutta siinä työssä on kai pastorin rouvalla ollut paras osa. Tunnetko sinä häntä?"
"Tunnen mar — se tahtoo sanoa, minä olen hänen nähnyt — hänen sanotaan olevan vanha iloinen rouva".
"He ovat varmaankin hyviä ihmisiä", sanoi Frida vakavasti.