"No, mikä häntä vaivaa?"
"Hänen vanha tammansa on varsan saava".
"Haha!" huudahti Bräsig "ja se tulee mailmaan puhdasrotuisena ja hän aikoo myydä sen sinun nuorelle herralles".
"No niin on kai laita. Mutta onko sinulla taas ollut leini vai eikö?"
"Siitä perhanan taudista, Kaarloseni, en voi todellakaan sanoa, onko se oikeata leiniä vai eikö. Muuten onkin se yhdentekevä, sillä kärsimys on samaa mutta syyt ovat hyvin erilaiset. Näetkös, Kaarlo, jos saat leinin hyvinsyömisestä ja hyvinjuomisesta, silloin on se oikeata sorttia; mutta jos saat sen noista kirotuista ohutpohjaisista, lankkinahkaisista saappaista, silloin on se väärää lajia, ja se on minulla".
"No, miksihän sinä yhä vielä käytät niitä vietäviä?"
"Ovathan ne minulla vielä jälillä kreivin ajoiltani, enkä voi niitä poisheittää. Mutta — mitäpä piti minun taas kysyä — oletko tänään ollut pappilassa?"
"Olen".
"No, mitenkä on siellä laita?"
"Äh, siellä on laita huono kyllä; vanha herra on sangen heikko; kun hän tänään saarnastuolista alas astui, juoksi hiki virtana pitkin hänen kasvojansa, ja viipyi hyvän aikaa, ennenkuin hän sohvallaan tointui taas".