Ovi aukesi ja Hawermann astui sisään, kantaen pientä tytärtään käsivarrellaan. Pehtori Bräsig hymähti ylös:
"Kaarlo Hawermann! Mistä sinä tulet?"
"Hyvää päivää, Bräsig", sanoi Hawermann ja laski lapsen alas.
"Kaarlo Hawermann", huudahti Bräsig vielä kerran, "mistä sinä tulet?"
"Paikasta semmoisesta, Bräsig, jossa minulla ei enää ole mitään tekemistä", vastasi hänen ystävänsä. — "Eikö sisareni ole kotona?"
"Kaikki ovat heinässä; mutta kuinka pitää minun sinua ymmärtää?"
"Että minä olen hukassa: toissapäivänä myytiin kaikki minun omaisuuteni huutokaupalla, ja eilen aamulla" — hän kääntyi pois päin akkunaa — "eilen aamulla hautasin vaimoni".
"Mitä sinä puhut? Ah, Jumalani!" huudahti tuo vanha hyvänluontoinen pehtori. "Sinun vaimosi? Sinun pieni, kiltti vaimosi?" — ja kyynelet vuosivat alas pitkin hänen punasia poskiansa — "Ystävä, vanha ystäväni, kerro kuinka se on tapahtunut?"
"Min, kuinka se on tapahtunut?" sanoi Hawermann ja istui alas ja kertoi lyhyesti hänelle onnettomuutensa.
Sillä aikaa olivat Liina ja Miina menneet likemmäksi sitä vierasta lasta, ja verkkaan ja ujostellen, hiiskumatta sanaakaan, tulivat he aina hiukan lähemmäksi, kunnes Liina vihdoin rohkaisi mielensä ja piteli hänen takkinsa hihaa ja Miina näytteli hänelle kuppisensa pirstaleita: "Kas, minun kuppini on rikki".