Kun meidän poikaparkamme rauhallisesti astuivat katua ylöspäin, tuli polisi juosten.
"Mikä nyt on hätänä?"
"Tappelu huoneessa", vastasi yövartija, "ehkä murtovarkaus!"
Samassa tarttui kaksi polisia poikain niskoihin ja veivät heidät putkaan, jossa he pantiin komeroon n:ro 3.
"Herra jesta, olemmehan me rauhallisia ihmisiä!"
"Se on mahdollista", sanoi kaupunginpalvelija, "mutta rauhoittukaat huomiseksi".
Siinä he nyt istuivat.
"Ah", sanoi Frits, "Jumala ties missä isä nyt on! Mitä sanoisivat äiti ja lukkarin Dorotea, jos he saisivat tietää, että me istumme putkassa. Se olisi kaunis juttu, se!"
Ja kyyneleet valuivat pitkin poika-raukan poskia.
"Ah, Frits, jos minä vaan olisin kotona äidin luona!" sanoi Kalle heittäytyen pitkälleen sänkyyn, jossa hän rupesi potkimaan jaloillaan paljaasta kodinkaipauksesta.