"Kuules nyt", sanoi Witt, "minun mielestäni on paras, että istahdamme tähän asiata punnitsemaan kerta vielä".
"Niin, tehkäämme niin!"
Ukot sytyttivät piippunsa palamaan ja istahtivat pöydän ääreen, vielä kerran asiasta tuumailemaan.
Heidän edessään oli olutkannu ja siihen he usein kurkistelivat, ja sitten sitä tuumaeltiin.
"Asia nyt on semmoinen kuin se on", sanoi ukko Swart.
"Niin, Swart, se on aivan totta se".
"Kuka nyt voi tietää mikä oikein olisi parasta?"
"Tämä on mutkallinen asia", sanoi Witt.
"Kovin mutkallinen", sanoi Swart ja raapi korvansa taustaa.
"Olenhan minä aina sanonut, ettemme tässä selville pääse", sanoi Witt.